Mainosvideon hinta Suomessa: mistä ero syntyy

Kysymykseen "paljonko mainosvideo maksaa" ei ole yhtä vastausta, koska samalla sanalla myydään kahta eri tuotetta. Sama tarjouspyyntö tuottaa Suomessa hintoja parista sadasta eurosta useisiin kymmeniin tuhansiin. Hajonta ei johdu siitä, että joku hinnoittelee väärin. Se johtuu siitä, mitä tuotantoon on laskettu mukaan ja kuinka kauan videon on tarkoitus elää.

Kaksi täysin eri tuotetta samalla nimellä

Perinteinen mainosvideo tarkoittaa tuotantoa, jossa on käsikirjoitus, kuvausryhmä, valaisu, esiintyjät ja jälkituotanto. Lopputulos kestää vuosia ja toimii verkkosivun etusivulla, messuilla ja tarvittaessa televisiossa. Hinta on kymmenissä tuhansissa.

Short form -mainosvideo on 15-30 sekunnin pystyvideo sosiaaliseen mediaan. Sen elinkaari on viikkoja, ja se on tarkoituskin korvata uudella. Hinta on satasissa, kun tuotanto on jatkuvaa.

Molemmilla on paikkansa. Ongelma syntyy, kun ostetaan ensimmäistä ja odotetaan jälkimmäisen tuloksia. Yksittäinen freelancer veloittaa lyhytvideosta markkinalla tyypillisesti 200-500 euroa, pienen tiimin kuvauspäivä liikkuu usein muutamassa tuhannessa, ja täysi mainosfilmi ohjaajineen on oma kategoriansa. Kaikki kolme voidaan tarjota otsikolla "mainosvideo".

Mistä perinteisen tuotannon hinta koostuu

Kun tuotantoyhtiön tarjous on 15 000 euroa, se ei ole kalusto. Se on ihmisten aikaa, ja se jakautuu kolmeen vaiheeseen.

Esituotanto on briiffi, konsepti, käsikirjoitus, kuvakäsikirjoitus, esiintyjien valinta, lokaatioiden etsintä ja kuvausluvat, aikataulutus sekä tuotantosuunnitelma. Tämä vaihe vie kalenterissa usein enemmän aikaa kuin itse kuvaus, ja se laskutetaan tuottajan ja ohjaajan tunneissa.

Kuvauspäivä sitoo tyypillisesti viidestä kahdeksaan ihmistä samaan paikkaan samaan aikaan. Ohjaaja, kuvaaja, valaisija, äänittäjä, tuottaja, assistentti ja esiintyjät ovat kaikki päiväveloituksella. Päälle tulevat kaluston ja lokaation vuokrat, matkat, ruokailut ja vakuutukset. Yksi ylimääräinen kuvauspäivä on tuotannon kallein yksittäinen lisä.

Jälkituotanto on leikkaus, värimäärittely, äänisuunnittelu, musiikin lisensointi, grafiikka ja tekstitykset. Tähän kuuluvat myös korjauskierrokset, ja niiden määrä on syytä sopia tarjouksessa. Kaksi kierrosta on normaali, rajaton määrä ei ole.

Neljäs erä, joka unohtuu ostajalta usein kokonaan, on oikeudet. Esiintyjien käyttöoikeus, musiikin lisenssi ja mainoskäytön kesto hinnoitellaan erikseen. Video, jonka esiintyjäsopimus kattaa vuoden Suomessa, on eri tuote kuin video, jota saa ajaa mainoksena kolme vuotta. Vertailukohtia eri tuotantotasojen hinnoista löytyy kirjoituksesta videotuotannon hinnat.

Miksi kallis video harvoin toimii somessa

Somessa video kilpailee syötteessä ihmisten oman sisällön kanssa. Kiillotettu tuotanto tunnistetaan mainokseksi parissa sekunnissa ja ohitetaan. Sama raha tuottaa paremman tuloksen jaettuna moneen karheampaan videoon.

Toinen ongelma on määrä. Yhdellä kalliilla videolla ei voi testata mitään. Kymmenellä edullisemmalla voi testata kymmenen koukkua ja löytää sen yhden, joka toimii. Tämän jälkeen tiedätte mitä kannattaa monistaa. Aiheesta lisää: orgaaninen vai maksettu.

Kolmas asia on tekninen. Iso osa kalliista tuotannoista suunnitellaan vaakakuvaan ja äänen varaan. Syötteessä video katsotaan pystyssä, usein ilman ääntä, puhelimen ruudulla jossa kasvot ovat peukalon kokoiset. Rajaus pystyyn jälkikäteen ei korjaa sitä, että kuva on suunniteltu toiseen käyttöön.

Mihin rahaa kannattaa laittaa

Ensimmäiset kaksi sekuntia ratkaisevat, katsotaanko loput. Siihen kannattaa käyttää suhteettoman paljon aikaa suhteessa muuhun tuotantoon. Käytännössä se tarkoittaa, että koukkuja kirjoitetaan useita ja parhaat valitaan vasta datan perusteella.

Kalustoon ei kannata laittaa suhteettomasti. Puhelin riittää, kunhan valo ja ääni ovat kunnossa. Perustelut löytyvät kirjoituksesta miten aloittaa lyhytvideoiden tekeminen. Rahalle saa parhaan vastineen käsikirjoituksessa, esiintyjän valinnassa ja leikkauksen rytmissä, koska ne näkyvät katsojalle ensimmäisenä.

Mainoskäyttö ja orgaaninen sisältö eivät ole sama tilaus

Mainosluova joutuu tekemään yhden asian selväksi: mitä tuote on, kenelle se on ja mitä katsojan pitäisi tehdä seuraavaksi. Tuotteen on näyttävä, lupauksen on oltava ymmärrettävä ilman ääntä, ja materiaalista tarvitaan useita variaatioita, koska alusta oppii nopeammin kun sillä on vertailtavaa. Lisäksi mainoskäyttö vaatii oikeudet, jotka kattavat maksetun jakelun, mikä ei ole itsestäänselvyys tekijän kanssa tehdyssä sopimuksessa.

Orgaaninen sisältö saa olla keskeneräisempää. Siinä toimii tarina, mielipide, prosessi ja ihminen, joka puhuu suoraan kameralle. Myyntipuhetta ei tarvitse olla joka videossa, ja usein se on haitaksi. Erot sisältötyyppien välillä on käyty tarkemmin läpi kirjoituksessa mikä on UGC-sisältö.

Käytännön ero on tässä: mainos näytetään samalle yleisölle toistuvasti, joten se kuluu loppuun. Orgaaninen video näytetään pääosin uudelle yleisölle joka kerta, joten se ei kulu samalla tavalla.

Elinkaari eroaa kanavittain

TikTokissa jakelu ei riipu seuraajamäärästä, ja video voi lähteä liikkeelle vielä viikkoja julkaisun jälkeen. Toisaalta trendiin tai ääneen sidottu video vanhenee nopeasti. Reelsissä logiikka on samankaltainen, mutta tallennukset ja profiilikäynnit painavat enemmän. Shortsissa häntä on pisin, koska haku ja suositukset nostavat vanhaakin materiaalia. Kanavavalinnasta lisää kirjoituksessa Instagram Reels vai TikTok.

Maksetussa jakelussa elinkaarta ei mitata päivissä vaan väsymisessä. Kun frekvenssi nousee ja klikkiprosentti laskee samalla kun hinta per tulos nousee, luova on poltettu ja tilalle tarvitaan uusi. Verkkosivun brändifilmi ja myyntimateriaali elävät vuosia, koska sama katsoja näkee ne kerran.

Milloin kallis tuotanto kannattaa

Kun videolla on yksi selkeä tehtävä ja sen on tarkoitus kestää. Brändifilmi verkkosivulle, tuotelanseeraus, messutaltiointi tai myyntimateriaali tapaamisiin. Silloin kertaluontoinen investointi on perusteltu.

Hyvä tapa tarkistaa asia on jakaa hinta käyttökuukausilla. Kolmen vuoden ajan etusivulla ja myyntitapaamisissa pyörivä video maksaa kuukaudessa vähemmän kuin yksi somejulkaisu, jos se oikeasti käytetään. Sama laskelma paljastaa myös sen, milloin investointi ei kannata: jos video vanhenee kuudessa kuukaudessa tuotemuutoksen takia, hinta per käyttökuukausi on moninkertainen.

Selvin tapaus on mainosvideo, jonka taakse laitetaan iso mediabudjetti. Jos videota näytetään useiden tuhansien eurojen edestä, tuotannon hinta on murto-osa kokonaisuudesta. Silloin oleellinen kysymys ei ole videon hinta vaan se, montako mainosversiota samasta materiaalista saadaan testattavaksi. Tästä lisää sivulla maksettu mainonta yrityksille.

Yksi kuvaus, monta mainosversiota

Kallein osa mitä tahansa tuotantoa on saada oikeat ihmiset samaan paikkaan samaan aikaan. Kun he ovat siellä, lisämateriaali maksaa vähän. Tästä syystä kuvaus kannattaa suunnitella modulaariseksi jo käsikirjoitusvaiheessa.

Käytännössä se tarkoittaa, että samalla kuvauksella otetaan kuusi tai kahdeksan erilaista aloitusta, yksi runko ja pari eri lopetusta. Leikkauspöydällä näistä yhdistellään versiot, joissa vaihtuu koukku, kesto, tekstitys, kehotus tai kuvasuhde. Yhden lisäversion hinta on jälkituotannon tunteja, ei uutta kuvauspäivää, ja ero on helposti kymmenkertainen.

Tämä on myös syy siihen, miksi mainosalustalle kannattaa viedä useampi luova kerralla. Alusta jakaa budjetin sille versiolle joka toimii, mutta vain jos sillä on vaihtoehtoja. OnePlusin kanssa neljä julkaisua tuotti 131 000 näyttökertaa, 650 prosentin orgaanisen kasvun ja kolminkertaisen tuloksen aiempaan kumppaniin verrattuna. Määrä ei ollut suuri, mutta materiaalista saatiin irti useampi käyttö.

Mainosvideon hinta suhteessa mediabudjettiin

Tuotannon hintaa ei kannata arvioida yksinään. Se on järkevä vain suhteessa siihen, paljonko rahaa on videon näyttämiseen.

Jos mediabudjetti on 10 000 euroa kuukaudessa, muutaman tuhannen tuotanto on pieni osa kokonaisuutta ja maksaa itsensä takaisin jo sillä, että luova on parempi. Jos mediabudjetti on 500 euroa kuukaudessa, sama tuotanto on nelinkertainen mediaan nähden, ja raha on kiinni materiaalissa jota kukaan ei näe. Karkea nyrkkisääntö on, että tuotanto saa viedä alle kolmasosan kuukauden markkinointibudjetista, ja lopun pitää mennä jakeluun.

Budjetissa on syytä varautua myös luovan uusimiseen. Yksi mainosvideo ei kestä koko kvartaalia, jos sen takana on merkittävä mediapanos. Käytännössä tarvitaan uusia versioita kuukausittain, ja se on toistuva kuluerä eikä kertaostos. Miten tuloksia seurataan, on käyty läpi kirjoituksessa somemarkkinoinnin mittaaminen.

Yleisimmät virheet mainosvideota ostettaessa

Tarjouksia vertaillaan pelkällä loppusummalla, vaikka sisällöt eroavat. Toisessa on kaksi korjauskierrosta, kolme kuvasuhdetta ja kahden vuoden mainoskäyttöoikeus, toisessa yksi tiedosto. Nämä eivät ole sama tuote.

Käyttöoikeudet jäävät sopimatta. Video on valmis, kampanja pyörii, ja puolen vuoden päästä selviää että esiintyjäsopimus kattoi vain orgaanisen julkaisun.

Video hyväksytään sisäisen maun perusteella. Toimitusjohtaja pitää hitaasta alusta, jossa näkyy toimiston julkisivu, ja katsoja ohittaa videon ennen kuin logo ehtii ruutuun.

Kuvaus tilataan ilman jakelusuunnitelmaa. Materiaali on kovalevyllä, kukaan ei omista julkaisua, ja kolmen kuukauden päästä sitä ei ole käytetty missään.

Määrä aliarvioidaan. Ostetaan yksi video, kun tarvittaisiin kymmenen, ja päätellään sen perusteella ettei kanava toimi. Hintatasosta ja siitä, mitä jatkuva tuotanto käytännössä maksaa, kerromme lisää kirjoituksessa lyhytvideon hinta sekä hinnastossa.

Somen viikoittaiseen tekemiseen se ei ole

Jos tarkoitus on rakentaa kanava, kalliin kertatuotannon logiikka ei toimi. Kanava palkitsee jatkuvuutta, ja jatkuvuus on määrä- ja kustannuskysymys. Meidän mallimme siihen on kuvattu sivulla lyhytvideot yrityksille.

Isoa kertatuotantoa ei kannata ostaa myöskään silloin, kun tuote tai palvelu muuttuu nopeasti, kohderyhmä on vielä auki tai yrityksessä ei ole ketään joka vastaa julkaisemisesta. Näissä tilanteissa raha kannattaa laittaa halvempaan testaamiseen, kunnes tiedetään mikä viesti puree. Kallis tuotanto kannattaa vasta sen jälkeen, kun tiedetään mitä siinä pitää sanoa.